Kirkkoherran kynästä
Kamelin matka neulansilmän läpi ja sydämen riisuminen
Matkalla kohti Jerusalemia, Juudean auringon paahtamalla, pölyisellä tiellä, Jeesus kohtasi miehen, jonka juoksu ja polvistuminen paljastivat sielun syvän, salatun levottomuuden. Tämä nuori hallitusmies edusti aikansa juutalaisen yhteiskunnan ja uskonnollisuuden ehdotonta eliittiä. Hän kantoi yllään yhteisönsä kunnioitusta, merkittävää varallisuutta ja nuoruuden intoa. Ensimmäisen vuosisadan juutalaisessa kontekstissa varallisuutta ei pidetty hengellisenä esteenä, vaan se nähtiin Tooran lupausten mukaisena Jumalan siunauksen, suosion ja vanhurskauden konkreettisena merkkinä. Mies oli elänyt elämänsä tarkasti käskyjä noudattaen, suojaten sieluaan rikkomuksilta, mutta Jeesuksen edessä hänen saavutuksensa osoittautuivat pelkäksi ulkokuoreksi. Kun hän kysyi, mitä hänen tulisi tehdä periäkseen iankaikkisen elämän, Jeesus ei tarjonnut hänelle uutta moraalista sääntölistaa, vaan veti hänet suoraan Jumalan olemuksen ytimeen – Rakkauden lakiin. Tämä kohtaaminen paljastaa, että suhde Jumalaan ei täyty mekaanisella käskyjen suorittamisella, vaan valmiudella antaa sydämensä riisuttavaksi kaikesta, mikä estää täydellisen, jakamattoman rakkauden toteutumisen suhteessa Luojaan ja lähimmäiseen.
Mies lähestyi Jeesusta tervehtimällä Häntä sanoilla Didaskale agathe, ”Hyvä opettaja”. Jeesuksen välitön vastakysymys, miksi mies kutsuu Häntä hyväksi, koska ei ole ketään hyvää paitsi Jumala yksin, repii auki uskonnollisen kohteliaisuuden ja pinnallisen kunnioituksen verhon. Kreikan kielen sana agathos viittaa moraaliseen täydellisyyteen ja absoluuttiseen hyvyyteen, joka juutalaisessa ajattelussa – heprean sanan tov mukaisesti – kuuluu perimmiltään vain Jumalalle, joka itse on rakkaus. Kirkkoisä Augustinus selittää tässä kohdin latinankielisessä teologiassaan, että Jeesus ei kieltänyt omaa hyvyyttään tai jumalallisuuttaan, vaan halusi siirtää miehen katseen inhimillisistä suorituksista Jumalan olemukseen: jos Jeesus on bonus (hyvä), miehen on kohdattava Hänet Jumalana, jonka laki ei ole ulkoinen vaatimus, vaan kutsu rakkauden yhteyteen.
Juutalaisessa perinnessä ja rabbinistisessa kirjallisuudessa Tooran ydin tiivistyy usein käskyyn rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseään, mikä muodostaa niin sanotun Rakkauden lain, lex caritatis. Kun mies väitti pitäneensä kaikki käskyt nuoruudestaan lähtien, Jeesus luetteli hänelle nimenomaan kymmenen käskyn jälkimmäisen osan, joka säätelee suhdetta lähimmäiseen, osoittaakseen, missä miehen todellinen lankeemus sijaitsi. Moderneista raamatunopettajista esimerkiksi NT Wright muistuttaa, että Jeesus ei halunnut nöyryyttää miestä, vaan osoittaa, että käskyjen kirjallinen noudattaminen ilman radikaalia rakkautta on pelkkää hengellistä illuusiota.
Evankelista Markus tallentaa korvaamattoman ja koskettavan yksityiskohdan: Jeesus katsoi mieheen ja rakasti häntä. Tämä Jeesuksen katse oli täynnä jumalallista agape-rakkautta, joka ei sääli tai silittele ihmisen itsekkyyttä, vaan haluaa pelastaa hänet vankeudestaan. Juuri tästä rakkaudesta käsin nousi Jeesuksen radikaali ja viiltävä vaatimus: ”Yksi sinulta puuttuu: mene, myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna köyhille, niin sinulla on aarre taivaassa; ja tule ja seuraa minua.” Jeesus ei asettanut köyhyyttä yleiseksi pelastuksen ehdoksi, vaan diagnosoi miehen sydämen sairauden Rakkauden lain valossa.
Miehen suuri omaisuus oli muodostunut hänelle epäjumalaksi, mikä rikkoi käskyistä suurinta: rakastaa Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi. Samalla se, että hän piti rikkautensa itsellään maailmassa, jossa köyhät kärsivät, osoitti, ettei hän rakastanut lähimmäistään niin kuin itseään. Kirkkoisä Klemens Aleksandrialainen korostaa teoksessaan Kuka rikas pelastuu?, että sydämen puhdistaminen intohimoista ja aineellisesta kiintymyksestä on se todellinen askeesi, jota Rakkauden laki vaatii.
Kun Jeesus käski miestä luopumaan kaikesta ja seuraamaan Häntä, hän kutsui miestä kreikan sanan akolouthei mukaisesti opetuslapseuteen, joka tarkoittaa oman elämän ja turvan täydellistä upottamista Mestarin rakkauteen. Mutta miehen kasvot synkentyivät, ja hän meni pois murheellisena, sillä hänellä oli paljon omaisuutta – hän valitsi mieluummin elottomat esineet kuin elävän Rakkauden.
Jeesuksen opetus opetuslapsilleen tämän kohtaamisen jälkeen oli järisyttävä: on helpompi kamelin mennä neulansilmän läpi kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan. Opetuslapset tulivat täysin neuvottomiksi ja kysyivät toisiltaan, kuka sitten voi pelastua. Heidän hämmästyksensä nousi siitä juutalaisesta taustasta, jossa rikkautta pidettiin merkkinä Jumalan erityisestä suosiosta. Jeesuksen vastaus siirtää painopisteen inhimillisestä yrittämisestä Jumalan yliluonnolliseen armoon: ”Ihmiselle se on mahdotonta, mutta ei Jumalalle; sillä Jumalalle on kaikki mahdollista.” Rakkauden lain täyttäminen omassa voimassa on yhtä mahdotonta kuin kamelin kulku neulansilmän läpi.
Nykyajan raamatunselittäjät, kuten John Piper, tähdentävät, että vain Jumalan uudestisynnyttävä voima voi muuttaa ihmisen kylmän ja omistushaluisen sydämen sellaiseksi, joka kykenee rakastamaan Jumalaa yli kaiken. Käytännön esimerkkinä tästä on ihminen, joka saattaa täyttää kaikki ulkoiset uskonnolliset velvollisuutensa, käydä jumalanpalveluksissa ja elää nuhteettomasti, mutta jonka sydän pysyy suljettuna, kun tarvitsija pyytää apua tai kun Jumala pyytää luopumaan omasta mukavuudesta. Rakkauden laki ei kysy, kuinka paljon olemme tehneet, vaan kuinka paljon olemme antaneet itsestämme. Se vaatii sellaista antautumista, jossa latinankielinen käsite caritas – uhrautuva, jumalallinen rakkaus – muuttuu eläväksi todeksi arjen valinnoissa, asettaen Jumalan tahdon ja lähimmäisen hädän oman edun edelle.
Kun Jeesus jatkoi matkaansa kohti Jerusalemia, Juudean tien pöly laskeutui miehen ylle, joka jäi seisomaan yksin rikkauksensa keskelle, kykenemättömänä astumaan rakkauden vapauteen. Tämä historiallinen draama muistuttaa meitä siitä, että Rakkauden laki ei ole pelkkä moraalinen koodisto, vaan vaativa ja kaiken kuluttava tuli, joka ei tyydy vähempään kuin koko ihmiseen. Se paljastaa jokaisen kohdalla ne salatut siteet, joilla sidomme itsemme tämän maailman näennäiseen turvaan ja rikkauteen.
Todellinen opetuslapseus alkaa siitä pisteestä, jossa myönnämme oman mahdottomuutemme neulansilmän edessä ja suostumme ottamaan vastaan sen rakkauden, joka antoi kaikkensa meidän puolestamme ristillä. Vain Jumalan mahdollisuuden ja armon kautta ihmisen itsekäs sydän voi murtua, jolloin maalliset aarteet menettävät otteensa ja vaelluksemme muuttuu pelkästä lain täyttämisestä eläväksi, iloiseksi ja kaiken antavaksi rakkauden palvelukseksi.
